Hammastahnat

Kuvaus

Tärkein tapa ylläpitää suuhygieniaa on harjata hampaat säännöllisesti hammasharjalla ja käyttää hammaslankaa ja hammasväliharjaa. Aikoinaan hammastahnojen tarkoitus oli poistaa plakkia yhdessä hammasharjan kanssa ja peittää suun hajuja. Modernit hammastahnat sisältävät myös vaikuttavia aineita, jotka ehkäisevät kariesta (hampaiden reikiintymistä). Ne vähentävät hammaskiven muodostumista ja estävät tehokkaasti iensairauksien syntymistä. Hammastahnojen hankaavat aineet (kiillotusaineet ja hiovat aineet) auttavat hampaan pinnan mekaanisessa puhdistamisessa, kun hampaita harjataan hammasharjalla. Ne poistavat plakkia ja kiillottavat hampaiden pintaa, mikä viivyttää uuden plakin kiinnittymistä. Tuotteissa käytetyt hankaavat aineet ovat veteen liukenemattomia epäorgaanisia aineita, kuten CALCIUM CARBONATE (liitu), natriumbikarbonaatti ja silikageelit (amorfinen piidioksidi), joiden pitoisuus on 15–60 %. Lasten hammastahnat eivät ole yhtä hankaavia lasten pehmeämmän hammaskiilteen suojelemiseksi. Tuotteissa käytetään erilaisia fluorideja (kuten natriummonofluorofosfaattia, amiinifluoridia ja tinafluoridia), joiden tarkoitus on ehkäistä kariesta ja huolehtia hampaiden remineralisaatiosta. Ne vaikuttavat myös bakteerien aineenvaihduntaan ja estävät niiden kasvua. Remineralisaatiota tukevat ja vauhdittavat myös CALCIUM GLYCEROPHOSPHATE, kalsiumvetyfosfaatti ja ksylitoli. Plakki on perimmäinen syy karieksen ja ientulehduksen taustalla. Antibakteeriset ainesosat, kuten eteeriset öljyt, sinkki ja tinasuolat, vähentävät suuontelon bakteerien määrää ja viivästyttävät siten huomattavasti uuden plakin muodostumista. Erilaiset kaliumsuolat hoitavat herkkiä hampaita, kuten esimerkiksi myös fluoridit, ARGININE ja natriumsitraatti. Tuotteissa käytetään myös tensidejä eli pinta-aktiivisia aineita (esim. natriumlauryylisulfaatti, natriumlauryylisarkosinaatti ja BETAINE), joiden pitoisuus on alle 2 %. Ne auttavat hammastahnaa liukenemaan ja leviämään suuonteloon ja tehostavat siten plakin mekaanista poistoa etenkin kohdissa, joihin on vaikea ulottua hammasharjalla. Lisäksi tensidit auttavat sekoittamaan veteen siihen huonosti liukenevat aineet ja muodostavat vaahdon, jota useimmat kuluttavat pitävät miellyttävänä hampaiden harjauksen aikana. Sakeuttavat aineet antavat hammastahnoille halutun rakenteen ja koostumuksen ja estävät kiinteitä ja nestemäisiä komponentteja erottumasta toisistaan. Näiden aineiden pitoisuus on yleensä alle 2 %. Tuotteissa käytettyjä ainesosia ovat esimerkiksi alginaatit sekä karboksimetyyliselluloosa, hydroksietyyliselluloosa ja XANTHAN. Kosteuttavat aineet estävät hammastahnoja kuivumasta ja parantavat niiden vakautta alhaisemmissa lämpötiloissa. Kosteuttavien aineiden pitoisuus on 10–45 %. Usein käytettyjä kosteuttavia aineita ovat GLYCERIN, SORBITOL ja ksyliitti. Makuaineet ja eteeriset öljyt antavat tuotteelle miellyttävän tuoksun ja maun. Makuaineiden pitoisuus on noin 1 %. Usein käytettyjä aineita ovat piparminttuöljy, mentoli ja muut perusmaut, kuten anisöljy, fenkoliöljy ja eukalyptusöljy. Maku viimeistellään mausteilla ja kukkaöljyillä, joita ovat esimerkiksi vanilja, kaneliöljy, neilikkaöljy, ruusuöljy, kurjenpolviöljy ja hedelmäiset aromit. Jotkin eteeriset öljyt stimuloivat suun limakalvoja. Tuotteiden makua parannetaan makeutusaineilla, joita ovat esim. SACCHARINE, ksylitoli, sorbitoli, asesulfaami sekä SUCRALOSE. Miellyttävä makeus saadaan usein aikaan jo pienillä pitoisuuksilla (yleensä alle 0,1 %). Säilöntäaineet suojaavat tuotteita käytön aikana bakteerikontaminaatiolta. Väriaineet antavat tuotteelle miellyttävän värin. Muita ainesosia ja suojaavia aineita lisätään usein vitamiinien tai kasviuutteiden muodossa (piparminttu, arnikki, punahatut, kamomilla ja taikapähkinä).